Feeding your child

Mä olen osaimettänyt Oliviaa 1kk ikäisestä asti. Sitä ennen täysimetin, mutta koska maito ei aluksi noussut niin Olivian paino laski hurjan nopeasti ja saatiin neuvolasta ohje aloittaa korvike. Sairaalassa sanoin jo kätilöille että ei sitä maitoa tule, mutta mua ei uskottu. Sanottiin, että imetä vaan. Vaikka koko ajan. No mähän imetin. Ja imetin. Kokeilin kaikkia asentoja. Join siideriä. Ja imetin. Mutta se ei vaan noussut. Mun äidin kanssa sitten yks päivä huomattiin että O oli laihtunut. Lisäksi tyttö ei rauhoittunut koskaan ruokailun jälkeen, vaan oli tosi levoton ja itkuinen. Tyytymätön. Soitin seuraavan päivänä neuvolaan ja sovittiin painokontrolli. Siellä selvisi, että paino olikin pudonnut ja että Olivian alaraajat olivat kylmät tästä syystä. Meitä kiellettiin menemästä ulos, ettei ruumiinlämpö laskisi enempää ja käskynä tuli antaa korviketta aina lisäksi jokaisen imetyskerran jälkeen. Olivia piti myös herättää 2-3 tunnin välein syömään. Myös yöllä. Päällimmäinen tunne silloin oli helpotus, koska saatiin selkeä ohje miten helpottaa pienen oloa. Vasta myöhemmin tuli sitten se kauhu ja pelko, että miten olisi voinut käydä jos olisin otsakurtussa vielä vängällä jatkanut täysimetystä. Vielä nytkin ahdistaa se, ettei mua kuunneltu ja se että toisella on ollut niin kova nälkä, eikä ole saanut mahaansa täyteen! Mä ymmärrän, että maito nousee vaan imettämällä ja nousihan se mullakin vihdoin, mutta inhottavaa on, mihin tilanteeseen pistetään juuri esikoisensa saaneet "ensivanhemmat" kun huolia ei oteta todesta. Myös se, että tilanteen pitää sitten mennä niinkin pitkälle että pikkuinen on kuivumisen partaalla.

Ensimmäinen pulloruokinta

Epäilen suuresti ettei monikaan valita maidon nousemattomuutta vain siksi ettei tarvitsisi imettää ollenkaan. Suurimmalla osalla äideistä on varmastikin aikomus ainakin yrittää imettämistä. Valitettavasti olen törmännyt moniin samanlaisiin tarinoihin missä vanhempien huolia ei otettu todesta ja sitten on vauvan kunto huonontunut. Se on pelottavaa! Itsellenikään ei kukaan kertonut imetystukipuhelimesta tai muusta avusta. Jäätiin miehen kanssa tosi yksin imetyksen kanssa. Sairaalassa monesti pyysin apua kätilöiltä hyvän imetysasennon löytämiseen. Kun mies kävi kätilöiden honeessa pyytämässä apua, sieltä ensiksi tuhahdettiin, että tullaan kun keritään ja kun sitten vihdoin tultiin sanottiin, että laita tyyny vauvan alle ja nopeasti vilastiin että kyllä se imee. Kotiin päästyämme, etsi mies netistä erilaisia asentoja missä voisin imettää ettei se sattuisi niin paljon. Meille jäi siis vähän paha maku lapsivuodeosaston henkilökunnasta. 

Noin kuukausi sitten Olivia alkoi itse lopetella imetystä. Kerrat väheni yhteen imetyshetkeen päivässä ja yölläkin vain hetki jaksettiin imeä. Nyt siis mennään korvikkeella ja kiinteillä; puurolla, kasvis- ja lihasoseilla sekä hedelmäsoseilla. 

Jos ja kun meille seuraava lapsi suodaan aion yrittää täysimetystä, mutta ajatuksena olisi myös opettaa hänet syömään pullosta. On ihanaa kun myös isi, iso-vanhemmat, enot ja kummit voivat syöttää tulokasta, sillä mikä sen ihanampaa kuin pikkuinen nyytti joka katsoo kiitollisena silmiin syödessään. Miksi sen pitäisi olla vain äidin etuoikeus?

Eno ja Olivia

Mun neuvona "ensivanhemmille" on, että tutkikaa ja ottakaa selvää. Imetys ei ole kaikille niin helppoa, kun miltä se näyttää! Ja vaatikaa tukea ja apua! Eikä se lapsi siihen kuole, jos ei saa rintamaitoa.

xoxox

Memi