Meidän iso pieni reissutyttö on ollut mökillä mummon kanssa. Kokonaiset kaksi yötä ja kolme päivää erossa äitistä ja isistä. Reipas tyttö on nauttinut suunnattomasti kissojen jahtauksesta ja pyllypesusta "vanhanajan" tyyliin saavissa! Nyt odotellaan pimua kotiin.
Ilkka on ollut töissä harmillisesti, tehnyt vielä keskimääräistä pidempiä vuoroja, mutta salaa olen ehkä nauttinut siitä! ;D Oon saanut rauhassa siivota ja katsoa elokuvia, kuunnella musaa täysillä(naapurit huomioon ottaen) ja bloggailla. AH, sanon minä! Nyt on kyllä jo kova kova ikävä meidän kälättäjää.
"Haluan välttämättä istua tämän likaisen maton päällä kun minua kuvataan"
Ihanan helmikaula vaippapöksy makkarasukan kuvat on otettu perjantaina ❤
You look suprised, your words don't burn me anymore
Been meaning to tell you, but i guess it's clear to see
Don't be mad, it's just the brand new kind of me
Can't be bad, I found a brand new kind of free
Miten vähän sitä ihminen tarvitseekaan tunteakseen olonsa hyväksi. Kauniiksi. Mulle riittää punaiset hiukset ja punaiset huulet. Hiukset värjäsin mammakaverin vinkeillä punaiseksi huhtikuussa, vähän ennen syntymäpäiviäni. Olin jo pitkään haaveillut täydellisen punaisista hiuksista, mutta joko lopputulokset olivat kokeilujen jälkeen liian oranssit tai liian liilat. Täydellinen tulos syntyi itseasiassa CyberShopin kevytväreillä, Firen ja Vermillon Redin yhdistelmällä. Ennen kevytvärin laittoa tein tietysti värinpoiston. Noissa kevytväreissä on se kiva, että niitä voi laittaa lisää vaikka jokaisella suihkukäynnillä. Miinuksena on se, että mulla kun on tummat hiukset niin kun juurikasvu alkaa näkyä, sitä ei saa peittoon pelkällä kevytvärillä. Niinpä nykyään laitan uuden kestovärin noin kuukauden välein. Tällähetkellä päässä on tämä *KLIK* .
Muistan kun ensimmäistä kertaa päässä oli kirkkaan punaiset hiukset, menin jopa hieman paniikkiin; "APUA, onko nää liian punaiset?" Monta kertaa kysyin Ilkalta, että onko nää liian punaiset ja I sanoi uudestaan ja uudestaan että ne on täydelliset. Alitajunassa varmaan suurin paniikin aiheuttaja oli se että hei, nythän mut huomataan, että herätän huomiota. En ollut tottunut sellaseen, ennemmin pysyin piilossa turvallisessa massassa.
Mitä pitempään katsoin itseäni peilistä, sitä itsevarmemmaksi tulin. Joka kerralla tajusin enemmän, että näähän sopii mulle! Eikä muuten ollenkaan haitannut, että kun käytiin samana päivänä kaupassa, myyjä kassalla sanoi hiuksieni olevan upeat!
Punaisista huulista olin myös haaveillut pitkään, mutten koskaan saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta värin käyttämiseen. Omistin ainakin kaksi punaista huulipunaa, mutta ne lojuivat meikkipussin pohjalla ties kuinka kauan. Punaisten hiusten myötä koin, että vihdoin punainen huulipuna näyttää hyvältä. Että se jotenkin kuuluu yhteen hiuksieni kanssa. Ensimmäuisestä hetkestä alkaen, itsevarmuus kohosi ainakin kymmenen pojoa, kun laitoin punaista huuliin. Tunnen olevani nainen, PUnainen.
Nyt mulla on hyvä olo. Enne kun piti laittautua, ikinä peilistä ei katsonut samannäköinen ihminen kuin se joka oli päässäni. Nyt alkaa olla jo todella lähellä, pikkuhiljaa sieltä katsoo se nainen joka on ollut sisälläni kaiken aikaa. Ja olen siitä onnellinen. Niin vähän se vaati, hiusten ja huulien värin.
Tällä tekstillä haluaisinkin sanoa, älkää epäröikö kokeilla jotain uutta.
Syksy tulee, se on vaan pakko myöntää. Sen myötä sateet, blaah. Ja ulkoillakkin pitäisi, vaikka sataa... Jos jotain olen oppinut niin ulkoilua kurjalla kelillä helpottaa kummasti, kun on hyvät ja oikeanlaiset varusteet. Niinpä mä päätin, että mahdollisimman asap me hommataan meille, tytölle sekä mulle, hyvät sadekamppeet! Eipähän voi luistaa ulkoilusta vaikka vähän ripsottaakin.
Mä haluasin ihan sellasen perus sadetakin jonka voi heittää vaan hupparin tai jopa mun softshellin päälle. Mielellään vähän pitempää mallia, niin ei oo reidet ihan märät. Arvoin pitkään Rukan keltaisen sadetakin ja Lindexiin tulossa olevan, valkoisen sadetakin välillä.
Arpaonni osui tälläkertaa valkoiseen sadetakkiin. Se on vähän kalliimpi, mutta yksi suuri tekijä on pituus. Ainakin kuvassa, näyttää se peittävän osan takamuksesta... Kumisaappailla voi sitten vähän leikitellä!
Oon aina pitänyt tosta nauhoituksesta joka kulkee ylös asti!
Olivia raukka on saanut nyt paripäivää kulkea iiihan liian isoissa kurahousuissa ja kumppareissa. Ei ihmekkään jos tyttö ei suostu kovin pitkälle liikkumaan niissä tamineissa!
Lindexillä on aivan ihanan pirtsakka Pikku Myy-sadetakki joka olisi aiiika söpö!
Tähän pariksi vielä (Lindexiltä myöskin) mustat kurahousut...
... ja punaiset Myy-kumisaappaat...
...niin AVOT! Söpö sadeseikkailija on syntynyt!
TAI
Ticketillä on alennuksessa ehkä tyylikkäin sadeasu, mitä olen nähnyt!
Meidän ruokapöytä löytyi Torista, ilmaiseksi. Me pidettiin sen muotokielestä ja se on juuri sopivan kokoinen meidän ruokailutilaan. Ainoa miinus oli todella huonokuntoinen pinta. Pöydän pinta oli vielä sellaista materiaalia, ettei sitä voinut hioa ja petsata uusiksi. Pitkään mä kattelin sitä rumaa pintaa ja laitoin aina vieraiden tullessa jonkun liinan peittämään sitä. Sitten yhtenä päivänä kun kuljin keittiön ohi, iski mun päähän idea! Me tehään siihen salmiakkiruudukko!
Kaapissa oli, pitkään oikeaa kohdetta etsinyt, antiikinvireä maali ja se sopi tosi hyvin keittiön seinän -ja pöydän jalkojen väriin.
Tälläinen oli alkuperäinen pöytä. Kuten huomaatte allekirjoittanut on laittanut kuuman kattilan ilman pannualusta pöydälle, jonka johdosta siihen on sulanut TODELLA ruma valkoinen läikkä.
Muutenkin pöydän pinta oli todella kulunut ja röpelöinen!
Sitten vaan ruudukkoa tekemään! Meillä ei ollut muuta teippiä kuin sähköteippiä, mutta kehoitan käyttämään maalarinteippiä. Se pysyy tiiviimmin pinnassa eikä siten imaise maalattaessa maalia alleen. Maalin imaisemisen estämiseksi on myös tärkeetä painaa teipin reunat tiiviiksi ennen maalaamista! Ja tärkeää on myös repiä teipit pois heti maalaamisen jälkeen! Jos maali kerkiää kuivumaan teippien ollessa paikoillaan, maali voi lohkeilla epätasaisesti revittäessä.
Lopputulos! Me sudittiin maalia kaksi kertaa, niin tuli peittävä lopputulos! Parissa kohtaa oli meillä teippi imassut maalia alleen, jonka takia jotkut viivat ei oo niin teräviä.
Nyt on sitten kotiuduttu festareilta. Ääni on käheä ja kurkku kipeä, mutta sen arvosta oli! Alicia Keys oli parempi kuin osasin odottaa ja mahtavinta oli kuulla niitä vanhoja biisejä. Niitä kappaleita joita olen 12-13 vuotiaana kuunnellut mun cd-soittimella. Karma, Womans's Worth, You Don't Know My Name.... AH! Me taidettiin aiheuttaa vähän pahennusta kanssa kuuntelijoissa, sillä noh, tuli kiljuttua aika lujaa! Lauloin jokaisessa biisissä mukana ja hypin ja pompin! Me oltiin niin fiiliksissä, että taidettiin ystävän kanssa molemmat tirauttaa pari kyyneltäkin. Ne biisit mitä kuultiin, liittyy niin vahvasti meidän kasvamiseen ja siihen aikaan kun kaikki oli vielä edessä. Ensi rakkauksiin ja teini-ikään. Oli unelmien täyttymys kuunnella niin upeeta naista livenä ❤
Lähdettiin aika nopeasti keikan loputtua, suunnattiin Venueen näkemään meidän ystäviä jotka oli siellä juhlimassa. Ei kuitenkaan kauaa siellä jaksettu olla, kun oltiin seisottu koko päivä, yhestä asti!
Mä olin kotona joskus puol neljä ja meninkin suoraan nukkumaan, aamulla sain nukkua pitkään, vaikka Olivia olisikin halunnut, että nousen jo kahdeksalta. Onneksi isi kaappasi tytön mukaansa kattomaan Pokemonia telkkarista, nin mä sain vielä pari tuntia unta! ❤
